Persoonallisuuden kehittyminen
Vegetatiivinen kausi syntymästä kolmen viikon ikään on pelkkää syömistä ja nukkumista. Vaikka pennut eivät näe, eivätkä kuule, ne haistavat välittömästi emon saapumisen paikalle ja alkavat liikehtiä sitä kohti. Emo saa ne nuolemalla ulostamaan ja pissaamaan, mitä ne eivät vielä osaa itse säädellä. Emo myös lämmittää niitä ja sitä kautta antaa psyykkistä turvaa.
Leimautumiskausi ajoittuu kolmesta viikosta aina kolmen kuukauden ikään. Tällöin pentu leimautuu kasvattajan luona 3 – 8 viikon ikäisenä ulkoiseen ympäristöön: emoonsa, ihmisiin, sisaruksiinsa, ruokaan, ääniin jne. Tätä psyykkistä kautta pidetään ehkä yhtenä tärkeimmistä vaikutukseltaan. Yhdessä perimän kanssa tämä kausi vaikuttaa koiran tulevaan käyttäytymiseen enemmän kuin osaamme kuvitella. Siten on erityisen tärkeää, että pennut saavat tottua normaaliin ”perhe-elämään” jo kasvattajan kodissa. Isommissakin kenneleissä on havaittu hyväksi kasvattaa pennut ”keittiössä” oppimassa kodin ääniin ja tapoihin jo pienestä pitäen.
Leimautumiskauden lopulla kahden – kolmen kuukauden ikäisenä pennulla on nopean oppimisen kausi. Tässä iässä pentu on tavallisesti jo uudessa kodissaan. Se oppii ymmärtämään ja noudattamaan ihmisen käskyjä, eleitä, puhetta jne. Opettaminen tarkoittaa kaikkea perustottelevaisuutta, kuten: ei, istu, seuraa, tänne jne. Kauden päättyessä pennusta on kehittynyt enemmän tai vähemmän sosiaalinen, riippuen kuinka paljon se on saanut tavata muita ihmisiä ja koiria. Vaikka rokotussuojan saaminen kestää lähes neljän ja puolen kuukauden ikään, on pentua hyvä jo aikaisemmin totuttaa muihin ihmisiin ja ehkä johonkin tuttuun koiraan. Pentua on kuljetettava mielellään mahdollisimman siisteillä ulkoilureiteillä ja mieluiten kotiympäristössä.
Ikäkautta kolmesta neljään kuukauteen ikään nimitetään arvojärjestyksen muotoutumis-kaudeksi. Jos pennut olisivat edelleen kaikki pentueena yhdessä, niin nyt tapeltaisiin, ja nokkimisjärjestys alkaisi vähitellen tulla selväksi. Toisin sanoen dominoimaan pyrkivät olisivat laumassa määräävämpiä kuin ne, jotka alistuvat helposti. Uudessa laumassaan chow chow hakee yleensä aika luontevasti paikkansa. Rotumme ominaisuuksiin ei yleensä kuulu voimakas tarve päästä lauman johtajaksi. Ongelmia syntyy lähinnä silloin, kun ihmiset eivät ymmärrä koiraa koiraksi ja laumaeläimeksi, vaan kärjistettynä nostavat pennun perheen keskipisteeksi ja antavat sille kaiken vallan hemmottelemalla sen väärällä tavalla. Sitten ollaankin pulassa! Sen takia kaikkien meidän tulisi perehtyä nykyään runsaasti tarjolla olevaan kirjallisuuteen, joka selvittää meille koiran käyttäytymisen perusteita. Varsinkin perheessä, jossa on vain yksi koira, eikä ole lapsia, tulee pentua helposti pidettyä liiaksi ihmisen kaltaisena. Hemmotella toki chowia saa mielenmäärin, mutta oikealla tavalla. Se on yhdessä olemista ja tekemistä. Onnellisin koira on silloin, kun sillä on määrätietoinen isäntä ja emäntä. Tällä kaudella olisi pennun kanssa puuhailtava paljon, jolloin se oppii yhdessä olemisen sääntöjä.
Lauman järjestäytymiskausi tulee pennun ollessa viiden – kuuden kuukauden iässä. Pennun kehityksessä on havaittavissa auktoriteetin tunnustamisen tarvetta. Se on alistuvaisempi kuin aikaisemmin. Kaikki yhteistyö ihmisen ohjauksessa tuottaa sille mielihyvää. Nyt on oivallinen aika kuljeskella pennun kanssa erilaisissa ympäristöissä. Taluttimessa kulkeminen opitaan nyt parhaiten. Pakollisen opetuksen ohella on pennun annettava myös itse oppia ympäristöstään. Nyt kannattaa satsata aktiiviseen pennun kanssa yhdessä olemiseen.
Seitsemän kuukauden iästä yhden vuoden ikään kestävä puberteettikausi on koiralle yhtä vaikeaa aikaa kuin meidän ihmistenkin puberteetti-ikä. Silloin kehitys tavallaan taantuu ja pennulla voi esiintyä arkuutta ja selvää vastaan hangoittelua monissa asioissa. Ne virheet, joita on pennun aiemmassa sosiaalistamisessa tehty, tulevat tässä vaiheessa voimakkaammin esiin. Nyt voi antaa koiran rauhassa seestyä, ja yhteistyö perustuukin jo aiemmin opituille tavoille. Vuoden iän saavutettuaan chowi alkaa entisestään rauhoittua luonteeltaan. Toisaalta se tulee myös entistä itsepäisemmäksi, joten sinun tulee muistaa edelleen kasvattaa sen luonnetta omalla määrätietoisella käyttäytymiselläsi.
Hampaat
Tutustu kaavakuvaan koiran hammaskalustosta, jotta tiedät millaiset hampaat ystävälläsi kuuluu olla. Rodullamme esiintyy jonkin verran purentavikoja ja hammaspuutoksia. Maito-hampaat puhkeavat pennulle kolmen neljän viikon iässä. Pysyvät hampaat vaihtuvat neljän-kuuden kuukauden iässä. Ole silloin tarkkana ja seuraa hampaiden muuttumista. Ongelmana ovat yleensä kulmahampaat, jotka ovat tiukemmin kiinni. On aika lähteä lääkäriin, kun kulmahampaita on kaksi vierekkäin, vanha maitohammas paikallaan ja uusi pysyvä hammas hyvää vauhtia kehittymässä, etkä itse saa kotikonstein maitohammasta irtoamaan. Jos hammas on irti juurestaan, vaikkakin vielä kiinni ikenessä, ei ole enää mitään hätää, vaan se putoaa itsekseen aikanaan. Jos on tarvetta, hampaita voi harjata. Siihen on koiraliikkeissä tarjolla omat harjat ja tahnat.
Chowien alaleuassa on pienet ruuantähteitä keräävät vaot, jotka voivat alkaa haista pahalta. Silloin niitä kannattaa puhdistaa vaikka suuvedellä. Hammaskiveä voi poistaa sitä varten tehdyllä raudalla. Se onnistuu myös pienellä kolikollakin. Hammaskivi poistetaan aina ikenen reunasta vetäen hampaan kärkeä kohti. Voit myös pyytää eläinlääkäriä poistamaan hammas-kiven.
On tärkeää totuttaa chowisi siihen, että saat katsoa ja tutkia sen hampaita! Säännöllinen harjoitus tekee tässäkin mestarin. Voit vaikka opettaa sinikielellesi sanan ”hampaat” juuri kurkistaessasi suuhunsa, jolloin se aina tietää, mitä on tulossa. Mikäli ystäväpiirissäsi on rohkeita ”leijonan kesyttäjiä”, pyydä heitä aina poiketessaan katsomaan ”Ruokolahden leijonien” purukalustoa. Näin totutat koiran pikku hiljaa siihen, että se sallii muidenkin katsoa hampaitaan.
Kynsien hoito
Chowin kynnet tulee leikata säännöllisesti. Näin estät tassujen vääristymisen väärään asentoon ja kynsien kasvamisen ihon sisälle (varsinkin etukannusten, jotka eivät luonnollisesti kulu). Koira ei saisi tukeutua kynsiinsä seistessään tasaisella lattialla. Chowin pitäisi vielä seistä ihan varpaillaan, eikä se onnistu liian pitkien kynsien kanssa. Leikkaa pennun kynnet vaikkapa kynsileikkureilla ja aikuisen koiran kynnet erityisillä koiran kynsisaksilla. Tärkeintä tässäkin on totuttaminen käsiteltävänä olemiseen. Jo kasvattaja totuttaa pentua ennen luovutusta vähitellen kynsien leikkaamiseen. Sinun tulee sitkeästi jatkaa opettamista.
Pidä pentu sylissä, ota tassu tanakasti käteesi ja leikkaa sen kynnet varovasti lyhyemmiksi. Jos pentu rimpuilee, et tietysti voi leikata. Hämää pentua vaikka kutittelemalla sitä jalkapohjasta ja, kun se on taas hetkeksi antanut periksi, jatka työtä. Älä koskaan anna periksi ja päästä pentua kesken leikkauksen sylistäsi pois. Muuten se oppii, että vastustelemalla pääsee pälkähästä. Vasta kun koira on rauhoittunut, päästä se pois.
Jos osut suoneen älä pelästy, kynnen päästä tulee yllättävän paljon verta. Painamalla vaikka sormellasi kynnen päätä hetken aikaa verentulo tyrehtyy. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, ettet pelota chowiasi hengiltä kiljumalla itse pelästyneenä sen korvaan. Jatka ehdottomasti työsi loppuun, mutta ole varovainen. Chowilla kuuluisi olla pyöreät ”kissan tassut”, joten samalla voit varovasti leikata tassun alla olevat pitkät karvat lyhyiksi ja muotoilla tassun pyöreäksi. On myös hyvä tarkastaa polkuanturoiden kunto. Muista kynsien leikkauksessakin oikea ajoitus, eli hyvin lenkitetty ja syönyt koira ei pistä pahiten hanttiin.
Silmien hoito
Chowin silmät ovat sen arka kohta. Seuraa siis niiden kuntoa jatkuvasti. Yleisin ongelma on vuotaminen, joka aiheuttaa myös pahaa hajua silmien ympärille. Sen välttämiseksi voit ”pestä” silmien ympäristöä keitettyyn veteen kastetulla pumpulilla vaikka päivittäin. Apteekista voit hankkia myös boorivettä tai Hauveli- tai vastaavia silmätippoja, jotka ajavat saman asian. Jos silmä rähmii, voit tiputtaa nesteen suoraan silmään. Pullo käteen ja toisella kädellä silmä auki (ystäväsi nimittäin lähes varmasti sulkee sen). Sitten tiputat tipat silmään ja pyyhit ylimääräiset reunoilta vaikka pumpulilla. Mikäli rähmiminen ei lakkaa, kannattaa mennä eläinlääkärin luokse. Silmätulehdus, kyynelkanavien tukkeutuminen tai puuttuminen kokonaan aiheuttavat silmävuotoa. Syynä silmien vuotamiseen voi olla myös yliherkkyys.
Entropia
Rähmimisen voi aiheuttaa myös entropia, eli silmäluomen kiertyminen sisäänpäin, mikä on erittäin kivulias sairaus. Mikäli chowisi hieroo silmiään tassullaan tai maahan, tarkista aina mikä siihen on syynä. Entropia hiertää silmän pinnan rikki. Se on parhaiten havaittavissa tutkimalla silmät esim. ulkona auringon osuessa niihin. Näin siksi, että varsinkin mustan koiran silmien tilaa on vaikea nähdä ilman hyvää valoa.
Korvien hoito
Tutki korvat säännöllisesti. Varsinkin pentu voi saada helposti korvatulehduksen. Sen takia on syytä ottaa normaaliin hoitorutiiniin myös sen korvien tutkiminen. Korvat puhdistetaan vain tarvittaessa. Puhtaita, terveitä korvia ei ole syytä mennä rassaamaan, koska ne puhdistavat itse itsensä.
Sisäsiisteys
Kasvattaja aloittaa pennun sisäsiistiksi opettamisen sen ollessa muutaman viikon iässä. Kun pentu oppii kunnolla kävelemään, sen voi noin viiden viikon iässä jo viedä ulos lyhyeksi hetkeksi kerrallaan. Se alkaa luonnollisesti heti tehdä isompaa tarvettaan ulos. Chow chow pennut oppivat nopeasti sisäsiisteiksi. Luovutusiässä ne ovat lähes sisäsiistejä ja osaavat ainakin tarkasti pissata paperille. Isot asiat tehdään jo aina ulos, jos pennulle vain annetaan siihen mahdollisuus. Yleensä koira tekee tarpeensa mieluiten paikkaan, jossa se saa tukea tassuilleen. Niinpä, jos se saa tilaisuuden valita, se valitsee mielellään maton. Sen on myös vaikea erottaa mattoa sanomalehtipaperista. Uudessa kodissa kannattaa joka tapauksessa siirtää kaikki matot muualle, kunnes pentu on ihan varmasti sisäsiisti. Pentu tulee viedä ulos aina, kun se on herännyt, syönyt tai leikkinyt.
Ulkoilu
Raitis ilma ja reipas liikunta ulkoilmassa ovat koiran terveydelle yhtä tärkeitä kuin oikea ruokintakin. Kuitenkin pennun rasittamista liian pitkillä lenkeillä on varottava. Sen on saatava itse säädellä liikunnan ja levon tarvettaan. Vasta noin puolivuotias koira on kyllin kehittynyt kestääkseen jo pidempiäkin lenkkejä. Vapaana ollessaan pentu voi hyvin juosta ja peuhata omien voimiensa mukaan. Tällainen harjoittelu tekee hyvää sen vasta kehittymässä olevalle lihaksistolle. Jos saatte lenkeillänne koiraystäviä, kannattaa muistaa kohtuus kaikessa varsinkin, jos toinen koira on pentuasi kovasti isompi ja vahvempi. Pennun pehmeät paikat voivat helposti vahingoittua liiallisessa riehumisessa.
Rokotetun emän vasta-aineet pentu on saanut äidinmaidon mukana ja ne suojaavat sitä monilta sairauksilla. Pentua ei siten tarvitse täysin eristää ennen sille neljän ja puolen kuukauden iässä annettavaa rokotussuojaa. Koiratutut kannattanee kuitenkin jättää muutamaan valittuun ystävään. Varsinkin kaupunkialueilla liikkuu koko ajan kaikkea mahdollista täistä ripulitauteihin. Ne leviävät helposti kosketuksesta, pisaratartuntana tai ulosteista. Onneksi chow chow ei tunne tarvetta syödä kaikkea mahdollista ulkoa löytämäänsä!
Ulkoiluun on hyvä liittää pieniä muutaman minuutin tottelevaisuus-harjoituksia, kuten luoksetuleminen kutsuttaessa, paikalla oleminen käskystä, kulkeminen taluttimessa omistajan rinnalla vetämättä, seuraaminen ja esineen luovuttaminen käskystä ”irti”. Voit harjoitella näitä myös sisällä ja pikkuisten makupalojen avulla. Nykyisin on olemassa monia hyviä koulutusta käsitteleviä kirjoja. Paljon järjestetään myös käytännön koulutusta halukkaille. Lähde mukaan – kyllä chow chow pärjää siellä siinä kuin muutkin. Rodun rauhallisuudesta on jopa paljon apua kouluttamisessa, kun kaikki aika ei mene säheltämiseen. Tärkeintä kaikessa opettamisessa on ajoitus. Koira ei elä mennyttä eikä tulevaa, vaan on aina nykyhetkessä kiinni. Siksi ajoitus on sekunnin tarkkaa puuhaa, jotta koirasi tietäisi mitä siitä haluat, etkä Sinä toruisi sitä silloin kun juuri pitäisi kiittää. Kouluesimerkki tästä on se, että koirasi on vapaana ja lähtee jonnekin hortoilemaan, jolloin kutsut sitä ”tänne”. Se ei tietenkään tottele ja huudat uudelleen ”tänne” jne., kunnes se viimein tulee luoksesi. Mutta silloin olet itse niin ärtynyt, että alat torua sitä siitä, ettei se tullut heti. Koirasi ymmärtää tämän siten, että moitit sitä tulosta luoksesi. Sinun olisi siis vain pitänyt palkita sitä kehumalla. Muutenkin kannattaa säästellä liikaa kutsumista koko ajan, koska se menettää tehonsa. Parempi olisi, että pennulla on pieni hätä siitä missä Sinä olet. Vielä yksi vinkki. Käytä lyhyitä ja selviä, aina samoja sanoja ohjataksesi koiraasi, sillä se ei ymmärrä pitkistä lauseistasi yhtään mitään. Muista myös elekieli. Sen tulkitsemisessa koira on mestari, joskus jopa ärsyttävyyteen saakka.
