blank

  

 blank

CHOW CHOW'LLE TYYPILLISIÄ SAIRAUKSIA

 

 

 

 

 

Chow chow -rotu on mukana perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa PEVISA. Siksi jalostusyksilöiden eli pennun vanhempien on molempien oltava lonkkakuvatut. Kuvaustuloksen tulee olla A-D, jotta kasvattaja saa ne rekisteröityä Kennelliitossa. Vuoden 1997 alusta alkaen tulee molempien vanhempien olla ennen astutusta kyynärnivelkuvattuja, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Vuoden 2011 alusta lähtien kyynärnivelen raja-arvo on 2 ja molemmilla vanhemmilla pitää olla myös virallinen silmätarkastuslausunto.
 
Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan myös polvitarkastusta. Polvitutkimustulos ei kuulu PEVISA määräysten piiriin, eikä tulosten puuttuminen vaikuta rekisteröintiin.

 

 

 

 

 

 

KASVUHÄIRIÖT

 

 

 

Lonkkanivelen kasvuhäiriö / HD / lonkkaniveldysplasia

 

 

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä.
 
Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1–0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia.
 
Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen.
 
Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa.
 
Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria.
 
Chow chow’lla vika näyttää  vakiintuneen kantaan, mutta sitä vastustetaan rotukohtaisella PEVISA- ohjelmalla. Vian vastustamiseen vaikuttaa myös se, että koirien sukutauluissa ilmenee runsaasti koiria maista, joissa chow’n lonkkia ei kuvata ollenkaan, taikka kuvien arvioinnissa käytetään eri asteikkoa kuin Suomessa. Perinteisesti jalostuskoiria on myös tuotu ja tuodaan edellä mainitunlaisista maista. Pyrkimyksenä on, että myös ne koirat, joita ei käytetä jalostukseen kuvattaisiin, jotta tietoa lonkkavian ilmenemisestä rodussa saataisiin kattavasti. Jalostukseen käytetään yleensä koiria, joiden lonkkalausunto on A-B. C-D lonkat edellytyksillä, että koiralla ei ole entropiaa eikä ektropiaa, koiran ristisiteitä ei ole leikattu eikä virallinen kyynärlausunto ole 1:tä huonompi, näyttelytulos vähintään EH, toisen osapuolen virallinen lonkkalausunto ei saa olla B:tä huonompi.

 

 

Kyynärnivelen kasvuhäiriö / ED / kyynärniveldysplasia

 

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.
 
Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Yksi näistä geeneistä saattaa olla ns. suurivaikutteinen geeni. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus.
 
Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisesta nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.
 
Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy yleensä aina jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä.
 
Pohjoismaissa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu sekundaarisiin nivelrikon merkkeihin. On huomattava, että jo 1. asteen muutos tarkoittaa sitä, että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia. Ruotsissa kyynärnivelen kasvuhäiriö on vähentynyt roduissa, joissa kyynärniveliä kuvataan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että siellä käytetään näissä roduissa jalostukseen vain vähän muita kuin kyynärnivelien suhteen terveitä koiria. Jalostusarvoindeksit (BLUP-indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi sen kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria.
 
Chow chow’lla tämäkin vika on kannassa vakiintuneena ja sitä vastustetaan rotukohtaisella PEVISA- ohjelmalla. Vastustamiseen vaikuttavat samat seikat kuin lonkka dysplasiassakin, sekä sen lisäksi se, että chow chow’n kyynärpäiden radiologinen tutkiminen on alkanut vasta 90-luvulla, eikä sillä näin ollen ole yhtä pitkää, eikä laajalle levinnyttä perinnettä kuin lonkkien kuvaamisella. Pyrkimyksenä on, että myös ne koirat, joita ei käytetä jalostukseen kyynärkuvattaisiin, jotta saataisiin kattavampaa tietoa kyynärnivelen kasvuhäiriöistä rodussa. Jalostukseen hyväksytään koirat joiden kyynärlausunto 0-2. Yhdistelmän yhteenlaskettu kyynärtulos saa olla korkeintaan 3.

 

 

 

SILMÄSAIRAUDET

 

 

Entropium

 

Entropium, eli silmäluomen reunan sisään kääntymä on chow chow’lla erittäin tavallinen ja hoitamattomana kivulias perinnöllinen vika. Se saattaa ilmetä hyvin eriasteisena, osittain koiran naaman rakenteesta riippuen. Yleensä yksilöillä, joilla on hyvin runsaasti naamanahkaa, on myös jonkinasteinen entropium. Toisaalta myös kuivapäisillä koirilla voi olla entropiumia, jota chow’lla ilmeneekin kahta eri tyyppiä. Kuivapäisemmän chow’n entropiumissa on yleensä kyse alaluomen tiukasta kiertymisestä silmään päin, jolloin ripset hankaavat sarveiskalvoa. Yksilöillä, joilla on runsaasti löysää päänahkaa taas ylä- ja/tai alaluomet kiertyvät poimuisuutensa vuoksi peittämään silmää. Hoito on yleensä kirurginen, mutta leikkaushoito ei aina anna hyvää tulosta ja leikkauksia voidaan joutua suorittamaan useita, varsinkin jos koiran naama- ja päänahka on kovin runsasta. Tavoitteena on, että entropiumista kärsivää yksilöä ei käytetä jalostukseen.

 

 

Ektropium

Ektropium eli silmäluomen perinnöllinen ulospäinkiertymä. Hoitona leikkaushoito. Periytymismekanismia ei tunneta. Tavoitteena on, että ektropiumista kärsivää yksilöä ei käytetä jalostukseen.

 

 

Makroblepharon

 

Makroblepharon eli liian suuri luomiaukko aiheuttaa ärsytystä silmien limakalvolle ja sarveiskalvolle, jotka ovat epämuodostuneen silmäluomen vuoksi huonosti suojassa.

 

PRA

 

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. PRA lausunnon saanutta koiraa ei saa käyttää jalostuksessa.

 

 

Perinnöllinen harmaakaihi

 

Perinnöllinen harmaakaihi HC eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta katraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Perinnöllinen katarakta voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi. HC- tai katarakta-lausunnon saanutta koiraa ei saa käyttää jalostuksessa.

 

 

RD

 

RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn. GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn ja TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden. MRD-muutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella. Useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta. RD, GRD ja TRD lausunnon saanutta koiraa ei saa käyttää jalostuksessa.

 

 

PHTVL/PHPV

 

PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Löydökset ja aste-1 eivät vaikuta jalostuskäyttöön. Asteen-2 käyttöä tulee harkita sen mukaan kuinka paljon PHTVL/PHPV esiintyy rodussa. Asteen 3-6 koiria ei saa käyttää jalostuksessa. Yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla on PHTVL/PHPV ei suositella.

 

 

PPM

 

PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla. PPM iiris-iiris lausunnolla ei ole estettä jalostuskäyttöön. Mutta yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla PPM iiris-iiris lausunto ei suositella. PPM iiris-kornia ja PPM iiris-linssi lausunnon saaneita koiria ei pidä käyttää jalostuksessa.

 

 

Linssiluksaatio

 

Linssiluksaatio (primääri) on perinnöllinen silmäsairaus joillakin roduilla (pääasiassa pienet terrierirodut). Se tarkoittaa linssin siirtymistä normaalilta paikaltaan joko etukammioon sarveiskalvon taakse tai takakammioon lasiaiseen. Linssiluksaatio aiheuttaa silmään voimakasta kipua, värikalvon tulehdusta ja usein myös silmän sisäisen paineen nousua (glaukooma). Linssiluksaation hoito on leikkaushoito. Linssiluksaation epäillään periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti. Yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla linssiluksaatio lausunto ei suositella.

 

 

Distichiasis/ektooppinen cilia

 

Distichiasis/ektooppinen cilia (Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. Yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla on Distichiasis/ektooppinen cilia lausunto ei suositella.

 

 

Sarveiskalvon dystrofia

 

Perinnöllinen KORNEADYSTROFIA tarkoittaa esimerkiksi rasvakristallien kerääntymistä sarveiskalvon keskiosiin, sen pinta- ja keskikerrokseen, ovaalin muotoiseksi samentumaksi. Tämäntyyppinen sarveiskalvon dystrofia on perinnöllinen sairaus esimerkiksi siperian huskylla. Sairauden epäillään periytyvän autosomaali resessiivisesti.

 

 

Glaukooma

 

Glaukooma on ryhmä sairauksia, joissa verkkokalvon ns. ganglionsolut kuolevat, näköhermon keskiviiva rappeutuu ja näköhermonpää laajenee. Tämä aiheuttaa vähitellen näkökyvyn menetyksen. Muutoksiin liittyy mitattava silmän sisäisen paineen nousu. Hoitona käytetään lääke- ja leikkaushoitoa. Kuitenkaan mikään hoito ei ole sairautta ja oireita lopullisesti parantava. Primääriä glaukoomaa epäillään perinnölliseksi useilla roduilla. Erilaisia periytymismekanismeja on esitetty. Yhdistelmää missä molemmilla vanhemmilla glaukooma lausunto ei suositella.

 

 

 

NIVELSAIRAUDET

 

 

Osteokondroosi

 

Osteokondroosi on yhteinen nimitys useille koiran kasvuaikana puhkeaville sairauksille. Kasvuaikana chow chow onkin melko ”ontumaherkkä”, eli eriasteisia ontumia saattaa ilmetä. Osteokondroosia voi esiintyä esim. seuraavissa nivelissä: olka-, kyynär-, lonkka-, polvi- tai kinnernivelissä sekä selkänikamissa. Joskus osteokondroosista johtuvat kasvuiän ontumat menevät itsestään ohi, joissain tapauksissa taas on turvauduttava kirurgiseen hoitoon. Osteokondroosi eri muunnoksineen on luultavasti polygeenisesti periytyvä. Osteokondroosi jää useissa tapauksissa diagnosoimatta ja erotusdiagnostiikka esim. panosteiitin kanssa tekemättä.

 

 

Panosteiitti

 

Yksi kasvuikäisen ontuman syy chow chow’lla on panosteiitti, jossa kipu iskee lähinnä pitkiin putkiluihin. Oireille tyypillistä on, että ne siirtyvät raajasta toiseen. Erotusdiagnostiikka esim. osteokondroosin kanssa on puutteellista.

 

 

Patellaluksaatio

 

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti).

 

Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika.

 

Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono. Patella leikattua koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

 

 

Polven ristisidevammat

 

Polvinivelen keskellä sijaitsevat ristisiteet estävät sääriluun liikkumista eteen-taakse -suunnassa suhteessa reisiluuhun. Ristisiteitä on kaksi, etummainen ja takimmainen. Kun puhutaan ristisidevammasta, yleensä tarkoitetaan etummaisen ristisiteen vauriota. Takimmaisen ristisiteen katkeaminen on hyvin harvinaista ja se tapahtuu voimakkaan ulkoisen voiman (trauma) seurauksena. Samalla polvesta yleensä rikkoutuu muitakin rakenteita. Polven etummaisen ristisiteen  repeämä on tavallisin koiran tuki- ja liikuntaelimistön sairaus.
Koiralla eturistisiteen repeämä on harvoin trauman aiheuttama äkillinen tila. Koiralla polven ristiside tavallisimmin pettää osittain ja vähitellen viikkojen – kuukausien aikana ja lopulta katkeaa aivan normaalin liikunnan seurauksena. Ristisiteen pettämisen oire on ontuma. Kun ristiside on osittain poikki, ontuma on vaihtelevaa ja se voi tilapäisesti loppua, kun raajaa rasitetaan vähemmän. Kun ristiside on kokonaan poikki, ontuma on yleensä jatkuvaa. Koiralla, jolla toisen polven ristiside on pettänyt, on melko suuri todennäköisyys (n. 30%) saada sama vaiva toiseenkin polveen. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä riski on tietyillä roduilla jopa 70%.
 
Ristisiteen pettämisen eräs syy on nykykäsityksen mukaan ”huonot takaraajan kulmaukset” eli reisiluun ja sääriluun välinen kulma lähestyy oikokulmaa, 180 astetta. Tällöin sääriluun yläpään nivelpinta ei enää ole vaakatasossa vaan taaksepäin vinossa. Tämän seurauksena aiheutuu sääriluuta eteenpäin työntävä voima joka kerta kun reisiluun nivelpinta tukeutuu sääriluun yläpään nivelpintaan. Tämä toistuva voima lopulta katkaisee etummaisen ristisiteen. Kulmauksiltaan ”normaalilla alkukantaisella  koiralla” tällaista voimaa ei synny. Myös koiran ylipaino ja reiden huono lihastasapaino altistaa ristisiteen repeämälle.
 
Kun eturistiside on poikki, sääriluu pääsee koiran askeltaessa lonksumaan eteen-taakse –suunnassa suhteessa reisiluuhun. Tämä aiheuttaa kipua, ontumista sekä nivelrikkomuutosten kehittymistä ja usein myös vaurioittaa sisemmän nivelkierukan takahaaraa. Eläinlääkäri voi todeta eturistisiteen katkeamisen polvea tunnustelemalla, jos ristiside on kokonaan poikki ja jos katkeamisesta ei ole kulunut kovin pitkä aika. Röntgentutkimus antaa myös viitteitä ristisidevammasta: nivelnesteen määrä lisääntyy ja havaitaan nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä nivelen reuna-alueilla. Tarvittaessa eturistisiteen katkeaminen ja nivelkierukoiden tila voidaan todeta tähystysleikkauksella. Tähystysleikkauksella voidaan myös hoitaa nivelkierukoiden vammat.
 
Polven ristisiteiden vammat ovat erittäin tavallisia chow chow’lla.  Alttius ristisidevammoihin on kuitenkin  voimakkaasti perinnöllinen ja  siihen on  kiinnitettävä jalostuksellista huomiota. Tavoitteena on, että ristisidevammautunutta / -leikattua koiraa ei käytetä jalostukseen.

 

 

Iho-ongelmat ja allergiat

 

Erilaiset märkivinä ihotulehduksina ilmenevät iho-ongelmat ovat chow chow'lla tavallisia. Niiden etiologia jää suurimmassa osassa selvittämättä, mutta joissain tapauksissa ne johtuvat erilaisista, esim. joidenkin ruoka-aineiden aiheuttamista, allergioista. Oikealla ruokinnalla ja turkinhoidolla saatetaan ongelmilta välttyä. Joskus iho-ongelmien taustalla saattavat olla hormonaalisesta epätasapainosta tai immunologisista ongelmista johtuvat syyt. On myös muistettava, että chow chow runsaan, tiiviin ja pohjavillallisen turkkinsa kanssa vaatii oikeanlaisen elinympäristön.  Vaikeista ja vaikeasti hoidettavista iho-ongelmista kärsivää koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.

 

 

Autoimmuuni- ja sisäeritysrauhasten sairaudet

 

Autoimmuunisairauksiksi luokiteltujen sairauksien ryhmä on hyvin laaja ja siihen sisältyy oireiltaan ja taudinkuvaltaan hyvin erilaisia sairauksia, jotka voivat ilmetä esimerkiksi eri kudoksissa tai limakalvoilla. Autoimmuunisairauksissa kehon oma kudos alkaa tuottaa vasta-aineita itseään vastaan tuhoten siis elimistön omaa kudosta. Usein oireet ilmenevät koiran ihossa, mutta myös esim. nivelet voivat oireilla. Choweilla autoimmuunisairauksia ilmenee myös sisäeritysrauhasissa, kuten kilpirauhasessa ja haimassa sekä kasvuhormonin tuotannon puutoksena. Jostain autoimmuunisairaudesta kärsiviä choweja diagnosoidaan noin 2-4 yksilöä vuodessa. Autoimmuunisairaudesta kärsiviä choweja ei pidä käyttää jalostuksessa.

 

 

Kilpirauhasen vajaatoiminta

 

Kilpirauhasen vajaatoimintatapauksia ilmenee chow chow’lla silloin tällöin. Oireina on useimmiten karvan uusiutumisen loppuminen ja ihon pigmentoituminen. Sairautta voidaan hoitaa antamalla kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

 

 

Haiman vajaatoiminta

 

Haiman vajaatoimintatapauksia esiintyy chow chow’lla satunnaisesti. Sairaus puhkeaa usein koiran ollessa hieman alle tai hieman yli vuoden ikäinen. Haima ei tällöin tuota riittävästi rasvaa pilkkovia entsyymejä ja koira ripuloi jatkuvasti ja laihtuu. Sairautta voidaan hoitaa, mutta haiman vajaatoiminnasta kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

 

 

Kasvuhormonin puute

 

Kasvuhormonin puutteesta kärsivän koiran oireet ovat osittain samanlaiset kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Kaulan (joskus myös muualla kehossa) ympärillä oleva turkki kuluu pois ja iho paksuuntuu ja pigmentoituu. Kasvuhormonin puutteesta kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

 

 

Pehmyt kitalaki ja hengitysvaikeudet

 

Pehmeä kitalaki sulkee tien kurkusta nenäonteloon nielemisen aikana. Pehmeä kitalaki toimii myös ilman ohjauksessa hengityksen aikana. Mikäli pehmeä kitalaki on liian pitkä ja koiran kurkku liian ahdas, on koiralla hengitysvaikeuksia ja hengitysääni on koriseva. Ongelma on yleisempi choweilla, joilla on varsinkin päässä runsaasti nahkaa. Silloin myös limakalvo saattaa olla poimuista, kurkku ahdas ja pehmyt kitalaki eli kitapurje liian pitkä. Pehmyt kitalaen liikakasvun hoito on kirurginen. Kahta viasta kärsivää yksilöä ei tule jalostuksessa yhdistää.

 

 

Kivesviat

 

Kivesvikaa ilmenee rodussa jonkin verran. Uroksen toinen tai molemmat kivekset jäävät tällöin laskeutumatta kivespusseihin tai harvinaisemmissa tapauksissa toista tai kumpaakaan kivestä ei ole ollenkaan tunnettavissa. Joitain tapauksia, joissa toinen kives laskeutuu hyvin myöhään, ts. 6 kk:n iän jälkeen, tunnetaan myös. Nämä ovat kivesvian suhteen ”rajatapauksia”, sillä molempien kivesten tulisi sijaita kivespusseissa ennen 3 kk:n ikää ja ihannetapauksessa jo luovutusiässä. Kivesvikaista urosta ei saa käyttää jalostukseen.

 

 

Purentaviat ja hammaspuutokset

 

Erilaisia purennan häiriöitä sekä hammaspuutoksia ilmenee choweilla tasaisesti, mutta ei kovin runsaasti. Rotumääritelmän ihanteesta, leikkaavasta purennasta, poikkeavia purentoja ovat choweilla sekä ylä- että alapurennat ja ns. vinot purennat, jolloin leuan toisen puolen kulmahampaat eivät asetu täydelliseen leikkaavaan purentaan. Hammaspuutoksia ilmenee kohtalaisessa määrin, ja tällöin on useimmiten kyse premolaarien puutoksista. Vakavasta purentaviasta tai hammaspuutoksista kärsivää koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

 

© 2008  ChowChow ry - Trival Oy